Joulukollaasi sai väistyä ja tilalle värkkäilin omista valokuvista, paperiperhosprintistä, kivistä, leluötököistä ja muovikasveista satumaiseman. Lähestyvään kevääseen on mielessä hitusen lyhempi matka.
Kun kynät kyllästyttää, välillä voi piirrellä myös langoilla. On kiva lasten kanssa piirtää, mutta olematta kuitenkaan pöytään ja paikkaan sidottu. Kirjominen on hyvä kompromissi piirtämisen ja ompelun välimaastossa. Erityisen inspiroivaa on alkaa kirjomaan kankaalle ihan mitä mieleen juolahtaa, ilman mitään luonnostelua! Vaikka sitä pelkää, että spontaanisti kokeillen menee takuulla pieleen, niin ainakin tästä karhusta tuli justiin sellainen kuin halusinkin!
3 kommenttia:
Kaunista :)
Upea karhu. Osaisinpa itsekin piirtää noin hyvin, vapaassa kirjonnassa piirustustaito on aika olennainen.
Sarppu: Olen huomannut vanhemmiten makuni kallistuvan enemmän perinteisen kauniiden juttujen suuntaan. Perinteistä satumaailmaa ei ole yhtään liikaa nykyisessä suoraviivaisen modernissa maailmassa.
Sarri: Piirtämisen lahja on antanut paljon iloa eloon ihan pienestä saakka. Tuntuu, että siitä on hyötyä niin monessa asiassa.
Kun pitkän tauon jälkeen aloin taas piirtämään niin koin, etten enää piirtänyt minä vaan Jumala minussa piirrosprosessin aikana. Jotenkin ihmeellisellä tavalla piirustustekniikkakin on hioutunut vuosien tekemättömyyden jälkeen. Kun aiemmin en ole kauheasti tykännyt tekeleistäni niin nyt vaan tulee ulos juttuja, joista todella tykkään! En voi tajuta...
Lähetä kommentti