Mieheni värkkäsi näin hienon piparikirkon vanhemmilleni joululahjaksi! Ei ihan vältytty sokerin kärähtämiseltä, mutta urakka sai lopulta kunniakkaan lopun! Tyydyin toistaiseksi hoitamaan vain koristelut...
Aloitin näiden lahjasukkien neulomisen jo hyvän aikaa sitten, mutta viime tippaan silti jäi loppuunsaattaminen...
Sukat olivat saajansa jalkaan ihan sopivat! Haasteena oli siis tehdä nilkoista puristamattomat sukat tietämättä täysin oikeaa jalan mittaa. Palmikkoneule vetää neuletta kasaan, joten oman arvion mukaan tein lisäsilmukoita, mutta pelkäsin, että jalkateräosasta tulee sitten liian lörpykkä. Eipä tullut!
Poikien pakettikortteihin tein erilaisia tehtäviä. Kuvan paketissa oli viivain-aiheinen pussilakana, joten lahjanauhan keksin samaan teemaan. Pojat tykkäsivät lakanoistaan!
Taikan mieluisin lahja oli tämä hänelle kartongista ja kontaktimuovista askartelemani tarrakirja, jossa on eri teemaisia sivuja eri tarroille. Tässä vain muutama sivu kirjasta...
Nyt vaan ollaan ja naatitaan pienestä arjen katkosta. Tehdään kaikkea innostavaa kiireettömästi! Olen jotenkin alkanut oppia jotain hetkeen tarttumisen jalosta taidosta. Se on ollut tyystin hukassa. Huomaan nykyään tekeväni kaikkea luovaa spontaanisti mitä mieleen juolahtaa enkä vain suunnittelevani joskus kun on enemmän aikaa... En pelkää asioiden keskeytymistä vaan yritän nauttia jokaisesta tekemisen raosta!