VÄRIPILKAHDUKSIA KAAPIN PERÄLTÄ

Kun on pippalot käynnissä mahassa eikä uni tule silmään niin esittelenpä mitä satuin löytämään laatikoiden perukoilta.Luulin jo myyneeni aikaa sitten kaikki hienommat vauvanvaatteet mutta kuinka ollakaan sattumalta löytyi jotain jämiä sentäs!

Voi että kun nyt harmittaa kun tuli aikoinaan myytyä pilkkahinnalla iso paketillinen retrovauvanvaatteita huutiksessa. En tiedä olenko oikeastaan jotenkin jo retrovaatteisiin ihan kyllästynytkin jossain määrin. No, nuo muutamat löydökset on jokatapauksessa ihan söpöjä yksilöitä. :)

Tässä vaiheessa kai jo vähän lupa hipellellä kaikkea pikkuruista. Vähän varpaillani olen ollut vielä kun ei koskaan tiijä miten tässä käypi loppujaan, mutta pyrkimys olisi saattaa vielä jotain elollista maalimaan. Askel kerrallaan..

OPERAATIO "TUHOA LAKANA" JA MUUTA TOUHUA

Maalaustuokio

Vapaaehtoista lapsityövoimaa. Esikoinen addiktoitui toviksi matonkuteiden repimiseen.

Naavanväristä kudetta kerällä. Ei tuo sävy hassumpi ole tummaa puuta vasten luonnonvalossa. Näyttää ihan erilaiselta kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan.

Poika käski vielä esitellä hänen leikkitatuointiaan. ;)

Tulin joskus ostaneeksi murretun vihreän parivuoteen aluslakanan. Se näytti kauniin sävyiseltä kaupan hyllyllä mutta kotona sänkyyn levitettynä mielikuva muuttui hetkessä ihan toiseksi; kuin hernekeitto tai oksennus olisi levinnyt sänkyyn. Yöks, lakanaa on tullut pidettyä pitkin hampain joskus harvoin, mutta eilen oli pakko keksiä sille muuta käyttöä. Ajattelin että sävy voisi olla ihan kiva matossa jonkun muun pirteän värin kaverina, joten eikun lakanaa repimään! Eräässä blogissa kun oli helppo virkatun maton resepti niin sellaiseen kai kerät uhraan. Ah.

Poika on toivonut lastenhuoneeseen isoa mustavalkoista shakkiruutu-kuvioista mattoa ja senkin voisi periaatteessa tuolla virkkaustekniquella toteuttaa pala palalta, mutta siihen uhrautuisi muutama tovi. En ole mikään maailman innokkain puikkoilija.

Ei ole ainakaan täkäläisissä kaupoissa tullut vastaan kyseisen väristä mattoa. Jos joku sellaisen sattuu jossain näkemään niin voisi hihkaista minulle..

KOULUA.. KOULUA...

Esikoisen koulu alkoi viime viikolla ja kovasti on uusista kavereista riittänyt tarinaa. Läksyjenkin kimppuun käydään innolla... Kunpa sitä intoa piisaisi pidempäänkin. ;)

Viikot menevät siis lähinnä koulun tahdissa. Poika kulkee kouluun aamuisin taksilla kun on starttiluokalla vähän kauempana. Tässä yhtenä aamuna ehtikin jo tapahtua pienoinen harhailuseikkailu kun poika oli hypännyt väärään taksiin. Naapurissa asustaa toinenkin taksilla kouluun kulkeva ja taksi tuli melkein samaan aikaan kuin poikani oma taksi ja poika ehti matkustaa hyvän matkaa ihan toiseen osoitteeseen.Olihan se vähän yllätys kun kävin tarkistamassa tilanteen pihalla vähän ennen oikean taksin tuloa ja poikaa ei näkynyt missään! Kyllä se hieman säikäytti mutta onneksi naapurin rouva selvitti tilanteen ja poikani taksikuski sai soitettua poikaani paraikaa kuskaavalle henkilölle. Huh. Säikähdyksellä selvittiin ja lopulta päädyttiin oikeaan kouluun. :D

Aika kumma kun kaikki taksikuskit eivät kysy lapsen nimeä ennenkuin ottavat kyytiin. Poika kun ei välttämättä aina muista itse mainita nimeään niin tuollaisia juttuja saattaa siten sattua. Onneksi on vielä hyvää aikaa opetella tuota taksijuttua kun sitten myöhemmin vauvan kanssa voi olla alkuaikoina vaikea päästä alas poikaa saattamaan.

MARJA-AIKAAN...

Puistoilun ohessa kerääntynyt saalis. Lähimetsät ovat täynnään villiintyneitä vattupuskia.

Mummin pihan satoa.

Marjoilla on herkuteltu hyvin monessa muodossa. Kesän vitamiiniannos on varmastikin maksimissaan. Loppukesä on mukavaa aikaa. Jos ei olisi tätä etureppua kannettavana niin hyppelisin autuaasti mustikkametsissäkin..